Saavutettavuus koskee meitä kaikkia. Silti se sivuutetaan yhä liian usein, vaikka vaikutus näkyy suoraan liiketoiminnan tuloksessa. Samalla kun organisaatiot etsivät kasvua ja kilpailuetua, yksi ratkaisu on jäänyt hyödyntämättä: kyky tavoittaa jokainen.
Lukuaika noin 4 minuuttia
Kirjoittaja: Niina Majaniemi, saavutettavuuden ja työelämän kehittämisen asiantuntija
On hämmentävää, miten usein yritykset ja organisaatiot edelleen ajattelevat, että saavutettavuus on “erityisryhmien asia”. Että se koskee vain pientä osaa väestöstä. Että se on tekninen lisä, ei strateginen valinta. Todellisuudessa saavutettavuus on yksi suurimmista käyttämättömistä kilpailueduista – ja samalla yksi merkittävimmistä riskeistä, jos se jätetään huomioimatta.
Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että yli 1,3 miljardia ihmistä elää jonkinlaisen vamman kanssa. Se on noin 16 % maailman väestöstä – käytännössä joka kuudes. Kun tähän lisätään ikääntyminen, tilapäiset toimintarajoitteet, neurokirjon tarpeet ja arjen tilanteet, joissa kognitiivinen kuormitus kasvaa, puhumme todellisuudessa joka viidennestä asiakkaasta, työntekijästä, käyttäjästä tai kansalaisesta.
Silti politiikassa kuultiin taannoin lausahdus: “Emme kaikki voi ikääntyessämme olla vammaisia.” Tuossa lauseessa piilee se ajatus, että ei ymmärretä, kuinka laajasti saavutettavuutta tarvitaan ja mitä se edes tarkoittaa.
Meistä jokainen tarvitsee saavutettavia palveluita jossain vaiheessa elämäänsä. Se voi olla pysyvä toimintarajoite, kuten näkövamma, tilapäinen haaste, kuten murtunut käsi, hetkellinen kuormitus, kuten uupumus, stressi tai ruuhkainen ympäristö tai esimerkiksi ikääntymisen tuomat muutokset
Saavutettavuus ei siis ole “heille”. Se on meille kaikille.
Iso-Britanniassa puhutaan Purple Pound -ilmiöstä: vammaisten ihmisten ja heidän perheidensä yhteenlasketusta ostovoimasta. Sen arvoksi on arvioitu 274 miljardia puntaa vuodessa. Ja tästä potista yritykset menettävät valtavan osan, koska palvelut eivät ole saavutettavia.
Kun viesti ei mene perille, asiakas ei osta. Kun palvelu ei toimi kaikille, työntekijä ei onnistu. Kun sisältö ei avaudu, luottamus katoaa.
Suomessa potentiaali on myös merkittävä – mutta vielä suurelta osin hyödyntämättä.
Miksi saavutettavuus on jäänyt taka-alalle?
Syitä on useita:
On aika muuttua.
Viime vuosina saavutettavuus on siirtynyt marginaalista valtavirtaan. Muutoksen ajureita ovat esimerkiksi saavutettavuuslainsäädäntö, asiakkaiden kasvavat odotukset – käyttäjät eivät enää hyväksy huonoa käytettävyyttä, yritysten vastuullisuusvaatimukset, ikääntyvä väestö sekä digitalisaation kiihtyminen, joka tekee saavutettavuudesta kriittisen kilpailutekijän. Saavutettavuus ei ole enää “kiva lisä”. Se on perusedellytys.
Saavutettavuus ei ole abstrakti idea. Se on konkreettisia tekoja kuten selkeä kieli, looginen rakenne, tekstivastineet kuville, ymmärrettävät lomakkeet ja verkkosivut jne. Saavutettavan dokumentin lähettäminen on helppoa, mutta moni ei tiedä miten dokumentti tarkistetaan, mitä virheitä pitää välttää ja miten saavutettavuus rakennetaan jo kirjoitusvaiheessa. Tämä ei ole osaamisvaje, vaan kulttuurivaje. Ja juuri siksi koulutus on tarpeen.
Ajatuksesta tekoihin – mitä organisaatiot voivat tehdä heti?
Saavutettavuus ei ole projekti. Se on tapa tehdä työtä.
Kun viesti ei mene perille, menetämme asiakkaan. Kun palvelu ei toimi kaikille, menetämme luottamuksen. Kun saavutettavuus puuttuu, menetämme jopa joka viidennen.
Saavutettavuus ei ole tekninen yksityiskohta. Se on strateginen valinta, kulttuurinen muutos ja kilpailuetu, joka näkyy parempana asiakaskokemuksena, vahvempana brändinä, laajempana markkinana, tehokkaampana työntekona ja vastuullisempana organisaationa. Ja lopulta: Se on tapa varmistaa, että viesti menee perille – kaikille.
saavutettavuuden ja työelämän kehittämisen asiantuntija