Pysähtymisen voima: retroilla sujuvuutta ja tehokkuutta arkeen
Lukuaika noin 5 minuuttia
Lukuaika noin 5 minuuttia
Monen tavoitteena on arki, joka soljuu eteenpäin vaivattomasti ja tehtävät sujuvat kuin itsestään ilman hammasten kiristelyä. Kuitenkin todellisuus etenkin työpaikoilla voi olla hyvinkin hektistä, jolloin tehtävien suorittaminen vaatii lähes jonglöörimäisiä taitoja. Parannusta kaivataan, mutta aikaa niiden ideoinnille ja toteuttamiselle ei ole riittävästi.
Tämän blogitekstin tarkoitus on pysähtyä hetkeksi arjen äärelle. Miten voimme parantaa ja kehittää sitä? Miksi on tärkeää ottaa rohkeasti aikaa pysähtyä, reflektoida ja avata uusia näkökulmia.

Oli kyseessä henkilökohtainen elämä tai työpaikan arki, mielikuvamme sen mielekkyydestä ja toimivuudesta pohjautuu usein kontrastiin tavoitetilan ja nykyhetken välillä. Reflektoinnissa ja arjen parantamisessa onkin tärkeä kirkastaa ensin missä on maali, jonka haluamme saavuttaa.
Organisaatioissa ja yrityksissä tavoitteet liittyvät usein liiketoiminnallisiin pyrkimyksiin sekä järjestelmien ja palveluiden kehittämiseen. Voimme kuitenkin huomata kontrastia nykyhetken ja tavoitetilan välillä myös syvemmällä: työyhteisön toimintatavoissa ja käytetyissä prosesseissa, ihmisten ja tiimien osaamisessa sekä käytetyissä työkaluissa ja menetelmissä. Tavoitteiden saavuttamiseksi saatetaan käynnistää mittavia hankkeita ja projekteja, mutta ne usein kuluttavat paljon kalenteriaikaa ja resursseja ennen tavoiteltujen hyötyjen konkretisoitumista.
Jos toiveena on saada päivittäistä arkea paremmaksi nopeammin ja helpommalla, myös hektisen kiireen keskellä, on pienissä askelissa taikaa. Säännöllinen pysähtyminen ja tilanteen reflektointi, joko yksin tai tiimin kanssa yhdessä, mahdollistaa pienet nopeat parannukset, jotka ajan kanssa vahvistavat toinen toisiaan ja mahdollistavat tavoitellut hyödyt ilman massiivisia projekteja, jotka saattavat jopa olla tarpeettomia.

Retrospektiivi on työkalu säännölliselle pysähtymiselle ja reflektoinnille. Useissa leania ajattelutapaa ja ketteryyttä hyödyntävissä organisaatioissa arvostetaan jatkuvan parantamisen kulttuuria, jolloin retrospektiivit tai vastaavat pysähtymisen ja reflektoinnin tarjoavat toimintatavat ovat osana arkea. Säännöllisellä syklillä pidettävien retrojen tavoitteena onkin mahdollistaa mm. toimintatapojen, tehokkuuden ja tekemisen laadun aito parantaminen, mutta toisinaan tilaisuudesta valitettavasti muodostuu pakollinen ja mekaaninen seremonia, joka nähdään hyvästä tarkoitusperästään huolimatta ajanhukkana arjen säilyessä syklistä toiseen yhtä haasteellisena kuin ennenkin.
Retrospektiivien säilyttäminen tehokkaana ja hyödyllisenä arjen parantajana vaatii pysähtymistä ja reflektointia tilaisuudesta itsestään:
Arjen haasteet eivät ole välttämättä pysyviä esteitä, vaan mahdollisuuksia kehittyä ja kasvaa. Retrospektiivit tarjoavat työkalun, jonka avulla voimme muuttaa hammasten kiristelyn hedelmälliseksi oppimiskokemukseksi. Kokeilut, yhteistyö ja avoin kommunikaatio ovat avaimia parempaan arkeen. Pienet, tarkasti valitut parannukset voivat vaikuttaa suuresti arjen sujuvuuteen ja ilmapiiriin niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työpaikoilla.