Yksittäisen työntekijän tehokkuuden kasvu ei automaattisesti muutu asiakasarvoksi. Jos suunta, päätökset ja työnkulut ovat epäselviä, tekoäly tekee vain vääriä asioita nopeammin. Ketterien tiimien on aika myllätä toimintamallinsa ja ottaa tekoäly tasavertaiseksi tiimin jäseneksi yhteiseen ongelmanratkaisuun. Päätökset ja vastuu säilyvät ihmisillä.
Tekoälyltä on odotettu paljon, mutta sen lupaukset ja todelliset tulokset ovat yhä ristiriidassa. Organisaatioiden ketteröittämisen ja digitaalisten transformaatioiden pitkän linjan asiantuntija ja toiminnan kehittäjä Virpi Rowe herätteli tuotekehityksen ammattilaisia Profession Product Owner Day -tapahtumassa katsomaan yksittäisen työntekijän tehostamista pidemmälle.
”Olemme löytäneet itsellemme hyödyllisiä tekoälyn käyttötapauksia ja saamme nopeutettua omaa työtämme”, Rowe kuvailee nykytilaa. ”Se, että olemme yksilöinä nopeampia, ei kuitenkaan välttämättä tarkoita parempaa lopputulosta.”
Yksilön nopeus siirtää kuormaa seuraavalle
Tutkimukset vahvistavat tekoälyn tehostavan yksilötyötä huomattavasti. Esimerkiksi Scrum.orgin kansainvälisessä tutkimuksessa kolme neljästä Agile-ammattilaisesta raportoi tekoälyn tehostavan heidän työtään. Silti vain kuusi prosenttia yritysjohtajista sanoo pystyvänsä osoittamaan selkeää, koko organisaation tasolla näkyvää AI-investointien tuottoa.
Mistä tämä kuilu johtuu? Yksi selitys löytyy tarkastelemalla koko työnkulkua. Google Cloudin DORA-tutkimusohjelman analyysin mukaan yksilön saama tehokkuushyöty voi kääntyä tiimin rasitteeksi. Kun kehittäjä saa tekoälystä tukea ja suoriutuu omasta työstään nopeammin, kognitiivinen kuorma ja paine saattavat siirtyä prosessin seuraavaan vaiheeseen.
Tätä ilmiötä Rowe kuvaa osuvasti: ”Silloin kun puhutaan oman työn tehostamisesta, unohdetaan usein, että arvo syntyy itse asiassa tiimin yhteistyöstä.”
Tekoäly vahvistaa myös toimintatapojen heikkouksia
Suurin sudenkuoppa tekoälyn käyttöönotossa ei ole vain tekninen, vaan liittyy myös suuntaan, päätöksentekoon ja työnkulkuihin. Jos organisaation toimintamallit ovat valmiiksi heikkoja, tekoäly toimii vain tehokkaana huonojen käytänteiden vahvistimena.
Rowe varoittaa tästä kehityksestä suoraan: ”Tekoäly toimii eräänlaisena toimintamallin vahvistimena. Huonoon toimintamalliin yhdistettynä se vain johtaa siihen, että teemme enemmän vääriä asioita.”
Jotta tekoälystä saataisiin aitoa hyötyä, se tulisi Rowen mukaan tuoda näkyväksi osaksi tiimin yhteistä työskentelyä. Nykypäivänä tekoälyä käytetään yhä usein piilossa tai vain mekaanisiin rutiineihin, kuten kokousmuistiinpanojen tiivistämiseen.
”Kukaan ei ehdota kokouksessa tai työpajassa, että kysytäänpä tätä tekoälyltä”, Rowe huomauttaa. ”Meidän ei tarvitse edes olettaa, että tekoälyllä on valmis vastaus, mutta voimme silti sparrailla sen kanssa yhdessä.”
Tulevaisuudessa tiimit voivat pienentyä ja roolit joustaa
Kun tekoäly tuodaan aidosti osaksi tiimin työskentelyä, eri roolien osallistuminen voi laajentua ja työnkulun turhat siirtymät vähentyä. Product Owner voi esimerkiksi tehdä ideasta AI:n avulla varhaisen prototyypin tai kehittäjä osallistua aiempaa enemmän ongelman määrittelyyn. Vastuut eivät silti katoa. Rowe maalaa vision tulevaisuuden ketterästä tiimistä, jossa perinteinen Scrum-malli muuttuu.
”Roolien rajat hälvenevät ja siirrytään enemmän virtausmalliin”, Rowe sanoo. ”Tällöin myöskään perinteisiä seremonioita ei välttämättä enää tarvita. Ei ainakaan sellaisenaan ja sen pituisina kuin nykyään.”
Tämän myötä tiimien koko voi Rowen mukaan kutistua huomattavasti. Tulevaisuuden tiimi voisi koostua vain muutamasta ihmisestä ja tekoälystä. Pienet, tekoälyä hyödyntävät tiimit, voivat saada merkittävästi enemmän aikaan kuin nykyiset, suuremmat tiimit.
Samaan aikaan työn ohjaus muuttuu rutiinitehtävien ja pitkien vaatimuskuvausten kirjoittamisesta vaikutuksiin perustuvaan ohjaukseen (outcome-based). Tiimeille annetaan tavoite ja onnistumisen mittarit, ei mekaanista tehtävälistaa.
Tekoäly voi laajentaa tuotteen arvolupausta
Tekoäly voi auttaa tuotetta tai palvelua ratkaisemaan aiempaa suuremman osan asiakkaan ongelmasta. Samalla tuote voi laajentua alueelle, joka ei kuulunut sen alkuperäiseen arvolupaukseen. Tämä on merkittävä mahdollisuus, mutta laajennus on tehtävä tietoisesti. Rowe käyttää esimerkkinä Oura-älysormusta, jonka sovellukseen tuotiin tekoälyavustaja. Vaikka sormus seuraa unta ja palautumista, tekoälyavustajan myötä siitä voisi teoriassa kehittää vaikkapa kuntosaliohjelmia tekevän personal trainerin.
Tämä avaa uusia tuotekysymyksiä: mitä ratkaisu mahdollistaa, kuinka luotettava sen on oltava, missä ihminen on otettava mukaan ja mitä uusia vastuu-, tietosuoja- tai sääntelyvaatimuksia syntyy?
”Kun kehitätte tuotetta tai palvelua tekoälyn avulla, pitäkää varanne, ettette vahingossa lähde sellaiselle alueelle, joka ei alun perin ollut tarkoituksenne”, Rowe muistuttaa ja viittaa sääntelyyn ja oikeudellisiin kysymyksiin.
Päätöksenteon ja strategisen suunnan merkitys korostuu tuoteomistajuudessa entisestään, kun monet kehittämisen tehtävät nopeutuvat ja tiimien toteutuskyky kasvaa. Kysymys ei enää kuulu, mitä kaikkea pystytään rakentamaan, vaan mitä todella kannattaa rakentaa.