Koodaus – naiset eivät ole uusia alalla
Koodaus ja alan huutava pula osaajista eivät ole enää jymyuutinen kellekään. Pelkästään Suomessa puhutaan 8 000 – 9 000 koodarin pulasta. Koodareita houkutellaan eri firmoihin rahalla, työsuhde-eduilla ja mielekkäillä työyhteisöillä. Ulkomailta toivotaan työvoimaa – muun muassa Piilaaksosta, Shanghaista ja Lontoosta tuntuisi tulevan hyviä kandidaatteja. Intialaiset koodaajat ovat myös kovassa huudossa.
Ollaan myös huomattu, että toinen puolisko maan väestöstä voisi olla kelpoisia koodausalalle.
Tutkimusten mukaan Suomen koodaajista vain joka viides, eli noin 20 % on naisia. Media uutisoi naisista, joiden unelmat tietokonealasta murskattiin jo varhain painostamalla heitä pehmeämmille aloille ”miesten alojen” sijaan. Nyt ajat ovat muuttuneet: naisia on alettu kannustaa tietokoneiden pariin. Mimmit koodaa-kampanja rohkaisee naisia ohjelmointialalle ja Linda Liukas perustaa koulun Helsinkiin. Yritetään murskata mielikuvaa pelkästään miesten alasta.
Koodaus ei kuitenkaan ollut alun perin vain miesten ala. Ensimmäisen algoritmin luoja oli 1800-luvulla elänyt englantilainen matemaatikko ja kirjailija AugustaAda Lovelace, josta ei ole jäänyt paljoa historiankirjoihin. Lovelace on tunnettu ehkä eniten työstään Charles Babbagen, ”tietokoneiden isän”, suunnittelemaan, kuitenkin silloin toteuttamattomaan, keksintöön ”the Analytical Engine”. Tässä Analyyttisessä Moottorissa olisi ollut aritmeettinen logiikkayksikkö, se olisi ohjannut virtausta ehdollisen haarautumisen ja silmukoiden muodossa sekä siinä olisi ollut integroitu muisti. Toisin sanoen, suunnitellussa koneessa oli kaikki modernin tietokoneen elementit.
Lovelace ei kuitenkaan päässyt rakentamaan tietokonetta, sillä hän kuoli syöpään 36-vuotiaana, ja Moottorin luonnokset jätettiin syrjään, kunnes Alan Turing käytti niitä inspiraationa ensimmäisen tietokoneen luomiseen 1940-luvulla.
Koodaus siirtyi miesten alaksi?
Naiset olivat mukana myös ensimmäisten tietokoneiden koodaamisessa. ENIACia (Electronic Numerical Integrator and Computer), yhtä maailman ensimmäisistä tietokoneista, koodasivat Kay McNulty, Betty Jennings, Betty Snyder, Marlyn Meltzer, Fran Bilas, ja Ruth Lichterman. Historioitsijat erehtyivät luulemaan heitä ensin malleiksi, jotka poseerasivat tietokoneen edessä. Suurin osa heistä ei saanut tunnustusta työstään elinaikanaan. Tuohon aikaan ohjelmoijan tai operoijan titteleitä ei oikeastaan nähty naisille sopivina, mutta toinen maailmansota oli luonut työvoimapulan, joka antoi naisille tilaa alalla. Koodausta ei silloin vielä nähty arvovaltaisena alana, joten naisten laittaminen sinne nähtiin niin, että miehille jäi siten vaativammat työt.
Ehkä se on osasyy siihen, miksi 70-80-luvulla naiset katosivat koodausskenestä kokonaan. Teknologiasta tuli merkittävämpää, ja huippuyliopistoista palkattiin matemaattisesti lahjakkaita miehiä suuriin yrityksiin viemään niitä eteenpäin kehityksessä.
Nyt, kun tasa-arvoa on ehditty ajaa eteenpäin jo vuosia ja pieneenkin sukupuolten eriarvoisuuteen yhteiskunnassa tartutaan, naiset pääsevät viimeinkin takaisin alalle. Ulkomailla koodaus kiinnostaa tasapuolisemmin molempia sukupuolia – Suomi laahaa tässä asiassa muuta maailmaa jäljessä. Perinteisiin on jälleen kerran tarrauduttu liian pitkään. On hassua, ettei koodauksen alkuperää ole tuotu paremmin esille. Puhutaan mieluummin Bill Gatesista, Mark Zuckerbergista ja Satoshi Nakamotosta. Linda Liukas on nyt saanut kotimaassa ja maailmalla paljon positiivista huomiota. Ainut kritiikki Liukasta kohtaan tuntui vielä viime vuonna koskevan vain Hive-koulun yläikärajaa eli 30 vuotta – ja tämäkin oli positiivinen uutinen.
Mimmit koodaa-kampanjan, Liukkaan ja koodausalan kasvavien etujen luulisi houkuttelevan naisia enemmän ja enemmän alalle. Kasvava peliala ja neljäs teollinen vallankumous ovat myös omiaan saamaan naiset kiinnostumaan koodaamisesta.
Jos koodaus kiinnostaa, tsekkaa Tieturin ohjelmistokehityskoulutukset!